Saimme Espoon vastauksen 23.3. valtuuston kokouksessa aloitteeseen kohtuuhintaisen hevosharrastuksen mahdollistamiseksi Espoossa. Kaupunki lupaa ottaa tukirakenteissa ja kumppanuuksissa tyttöjen toivelajin paremmin huomioon – muut lajit saavat kaupungin tukea montaa eri kautta jo.

Puheenvuoroni valtuustossa:

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat,

Kiitos kaupungille vastauksesta minun ja valtuutettu Ahosen aloitteeseen. Pyysimme  Espoon kaupunkia kartoittamaan keinoja, joilla voi edesauttaa kohtuuhintaisen lasten ja nuorten hevostoiminnan tarjoamista Espoossa. Ratsastus on vuodesta toiseen tyttöjen toivelaji Opetus- ja kulttuuriministeriön harrastuskyselyssä. Harrastamisen hinnat ovat monelle liian korkeat eikä Espoo ole tukenut olosuhteita muiden lajien tapaan. Pyysimme arvioimaan mahdollisuutta perustaa kaupungin oma hevostalli kuten Helsingin kaupunki on tehnyt. Lisäksi pyysimme  tietoa siitä, minkälaista yhteistyötä kaupunki tekee ja  voisi tehdä hevosalan yrittäjien kanssa.

Kaupunki vastaa, että Espoon investointiohjelmassa on lukumäärältään vain vähän varsinaisten liikuntapaikkarakentamisen hankkeita, eikä ohjelma kata kuin pienen osan liikuntalajien harrastamisen olosuhteista. Espoolaiset urheiluseurat ovatkin joutuneet itse investoimaan harrastamisen ja kilpailujen olosuhteisiin, joko rakentamalla ne itse tai vuokraamalla tilatjos sellaisia on olemassa. 

Kaupunki voisi pohtia tätä  vähäisen liikuntarakentamisen periaatetta uudelleen. Itänaapurissa Helsingissä on paljon kaupungin omistamia liikuntatiloja – myös usean hevostallialueen rakennukset, kentät ja ratsastustiet. Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on kunnan perustehtävä.

On myös huomattava, että vastauksestaan huolimatta kaupunki on kuitenkin  rakentanut lukuisia  tekonurmia, tekojäitä ja tenniskenttiä sekä muita tiloija monille eri lajeille.Espoo on varannut laajojakin alueita uusille lajeille, kuten Frisbee-golfille tai maastopyöräilylle samaan aikaan kuin vaikka Tapiolan ratsastuskoulu on kuristettu lähes hengiltä ajoteiden väliin. UImahallit kaupungin omistamina tai vuokraamina ovat toki oma lukunsa, koska uimataito on myös myös eloonjäämistaito.

Kun katson meillä Espoossa Matinkylää jossa vietin lapsuuteni ja jossa olen ollut töissä viimeiset 20 vuotta – toisella laidalla näen Ilmatar-Areenan, jossa on 3 huolella hoidettua sisäjäärataa ja vielä tekojää ulkona. Toisella laidalla Matinkylää löydän tyhjän tallitontin – lapsuuteni rakkaimman hevosharrastuspaikan, joka toimii nykyään lumenkaatopaikkana. 

Jäähalleista, joita Espoo ei itse omista se ostaa ostaa tyhjät päivävuorot hallista ja vaikkapa eläkeläismiehet voivat pelata kaukalopalloa edulliseen hintaan. Samaan aikaan ratsastavat naiset ja tyttöjen vanhemmat  maksavat edelleen itsensä kipeäksi ja moni ajaa pitkät matkat lähikuntiin, muutaman euron edullisemman tunnin perässä sentään talleiksi rakennettuihin olosuhteisiin.  Lasten ja nuorten pääkaupungissa valtaosa ratsastuskouluista toimii vanhoissa kartanoiden navetoissa. Siltikään isolla joukolla lapsia ei ole mahdollista harrastaa lajia. Ratsastus on tyttöjen suosikkilaji ja asiaan on saatava muutosta.

Kaupunginjohtaja antoi juuri ohi budjetin omasta kaupunginjohtajan kukkarostaan 150 000€ yhdelle jääkiekkoseuralle. Nyt koululaisille jaetaan ilmaisia lippuja Kiekko-Espoon jääkiekkopeleihin. Tarkoitus on toki hyvä – luoda paikka kohdata ja olla osa yhteisöä. Laji ei kuitenkaan kiinnosta valtaosaa tytöistä. Moni heistä hoitaisi mieluummin eläimiä ja katsoisi ratsastusta, kuin katsoisi miesten urheilemista.

On aika rakentaa tiiviitä kumppanuuksia Espoon ja hevostoimijoiden välille.  Espoon Kaupungin vastauksessa kerrotaan nykyisistä kumppanuksista esimerkkeinä aatteellisten yhdistysten omistamat Leppävaaran Kameleonten -hallii sisälajeihin ja Matinkylän Ilmatar -areena jääurheiluun. Molemmissa tapauksissa Espoon investointiohjelmassa ollut erillinen pukukoppi- ja huoltotila on järjestetty, niin että kaupunki vuokrata tilaa alusta alkaen ja näin liikuntahanke saa lainaa ja käyttökuluja maksettua. Kaupunki säästi molemmissa mainituissa noin 5 miljoonaa euroa investointirahaa. Tämän tyyppistä yhteistyötä nähdään mahdollisena harjoittaa myös hevostallien kanssa. Kiitos siitä.

Kiitän kaupunkia, että viranhaltijat eri toimialoilta ovat käyneet jo aktiivista vuoropuhelua ratsastuksen osaajien kanssa. 

On neuvoteltu kumppanuuksia ja ideoitu harrastuksen mahdollistamista yhä useammalle halukkaalle. Nyt kaupunki esimerkiksi vielä perii korkeaa vuokraa omistamallaan maalla, jossa on ratsastukoulun toimintaa. Tuo kallis tonttivuokra siirtyy suoraan harrastamisen hintaan.

Kaupungin vastauksessa käy ilmi, että ratsastusta on muutettava enemmän seuravetoiseksi, jotta kaupunki voi sitä tukea ja tätä työtä on jo aloitettu. On muistettava kuitenkin lajin erilaisuus muihin verrattuna – hevosia ei voi laittaa varastoon loman ajaksi pallojen tapaan, vaan siitä on huolehdittava päivittäin. Siksi joku osa toimintaa on mielekästä pitää edelleen yrittäjän järjestämänä.

Tukiperiaatteita on myös päivitetty ja päivittämässä hevosharrastuksenkin paremmin huomioivaan suuntaan. 

Kiitos siitä. Muistetaan  johtaa Espoossa tiedolla ja vaikuttavuudella – aina sukupuolivaikutukset huomioiden. Lasten ja nuorten pääkaupungissa on kunnia-asia mahdollistaa mieluisa harrastus myös tytöille. Olen jättänyt järjestelmään toivomukset 13.4. Ja 13.5. Toivon että voitte kannattaa niitä. 

Kiitos.