Kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa täytyy katsoa, että suuret linjat ovat kunnossa. Emme voi keskittyä liiaksi vain yksityskohtiin vaan aidosti arvioida mitkä asiat tukevat asukkaiden hyvinvointia ja mitkä heikentävät. Espoon ja laajemman sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan hyvinvointialueen (Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi, Inkoo, Siuntio, Lohja, Raasepori, Hanko, Karkkila) ihmisillä tulee olla monipuolisia harrastusmahdollisuuksia lähellä kotia.

On tärkeää pohjata päätöksiä tutkittuun tietoon. Opetus- ja kulttuuriministeriö tekee Suomessa säännöllisesti kaikkia lapsia ja nuoria koskevan koululaiskyselyn, jossa lapsilta kysytään mitä he haluavat harrastaa ja jos eivät harrasta toivelajiaan mikä on syy. Näiden kyselyiden pohjalta tyttöjen suosikkilajiksi nousee ratsastus, mutta Espookin on tehnyt vielä liian vähän asian suhteen. Tytöt ja naiset maksavat edelleen suhteessa enemmän itse harrastuksen kustannuksia. Poikien ja miesten suosimiin lajeihin löytyy paremmin verovaroilla tuettuja harrastusolosuhteita myös Espooossa.

Harrastustoiminnan ympärille syntyy aitoja yhteisöjä ja parhaimmillaan elinikäisiä ystävyyssuhteita. Harrastustoiminta luo hyvinvointia usein niin henkisesti kuin fyysisesti. Jokaiselle on tärkeää onnistua ja kuulua joukkoon.

Digitalisoituva aika haastaa erityisesti lasten ja nuorten ajankäyttöä. Ennen oli tarve lähteä harrastukseen tavatakseen kavereita, mutta nyt yhteyttä voi pitää älypuhelimen kautta. Olisi tärkeää saada erityisesti lapset ja nuoret tapaamaan ihmisiä kasvokkain. Pelkän ruudun välityksellä fyysinen terveys ei edisty eikä sosiaaliset kasvokkain tarvittavat taidot parane. Myös muilla kuin liikuntaharrastuksilla on tietysti valtava hyvinvointia edistävä merkitys. Pedagogisesti taitavat ja psykologisesti vastuulliset harrastuksen vetäjät ovat tärkeitä. Harrastustoiminnassa kohenevat parhaimmillaan niin itsetunto, taidot, tiedot kuin toisten ihmisten kohtaamisen taidot. Harrastuspaikkoja tulee kaavoittaa riittävästi.

Harrastaminen on mainiota mielenterveyden hoitamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvavat suomalaisen väestön ikääntyessä ja soterahat ovat tiukilla. On kauaskatsovaa politiikkaa tehdä toimia, jotka tukevat terveyttä, jotta sairastumista ehkäistään. Mielekkäiden harrastusten mahdollistaminen on paitsi inhimillisesti tärkeää, myös taloudellisesti järkevää.