Muistan hyvin lapsuudesta 1990-luvun alun laman. Kavereiden vanhemmilta hävisi työpaikkoja ja niissä perheissä ihmeteltiin miten rahat riittävät viikon saati kuukauden loppuun saakka. Lomautusten takia äidinkielen tunneilla meitä oli noin 100 lasta suuressa auditoriossa ja opetuksesta vastasi yksi opettaja. Moni lapsi ja perhe vajosi köyhyyteen ja näköalattomuuteen, kun tukea oppimiseen tai perheen pulmiin ei saanut oikea-aikaisesti. Moni syrjäytyi ja joku tarttui huumeisiin ”helppona pakotienä”.

Suomi on taas osittain lamassa. Hallituksen huonosti ajoitetut päätökset heikentävät työllisyyttä ja sysäävät perheitä ja yksinasuvia köyhyyteen. Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 120000 lasta köyhyydessä. Köyhyys ei tarkoita vain rahan puutetta vaan se näkyy myös vaikeutena sosiaalisissa suhteissa, lisää köyhyyttä ja tekee mieluisan harrastamisen vaikeaksi. Köyhyys jättää ulkopuolelle. Samaan aikaan puhutaan perintöveron poistamisesta populistisena vaalikikkana. Taloustieteilijät eivät suosittele perintöveron poistamista. Jo nyt alle 20 000€:n perinnöt ovat verottomia ja niitä on iso osa perinnöistä. Opiskelijat menettävät yleisen asumistuen elokuussa 2025 ja myös heidän tilanteensa on jatkossa yhä enemmän perheen varallisuudesta riippuvainen. Hyvinvointivaltion turvaverkon silmät ovat liian suuria ja niistä putoaa läpi se pienin ja suojattomin.