Ikäinstituutti on tehnyt viime vuonna Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen ikääntyneiden ulkoilusta. Ikäihmiset eivät pääse ulkoilemaan riittävästi kotihoidossa eivätkä ympärivuorokautisessa asumisessa. Ulkoilumahdollisuuksissa on selviä eroja niin yksiköiden kuin hyvinvointialueiden yksiköiden välillä.

Ikäihmisten ulkoilu olisi hyvin kustannustehokas keino ylläpitää toimintakykyä ja lisätä elämän laatua. Itsenäinen asuminen on monen vanhuksen toive ja ulkoilu pitää yllä toimintakykyä ja vähentää yksinäisyyden kokemusta. Saannöllinen ulkoilu vähentäisi raskaampien palveluiden tarvetta.

On tärkeää luoda ja vahvistaa rakenteita, jolla ulkoilu mahdollistetaan monelle. Henkilöstön osaamista täytyy vahvistaa, asuinympäristöjä kehittää ja järjestöjä tuoda mukaan suositusten käytäntöön viemiseen. Olemme oman puolueosaston kanssa käyneet ulkoilemassa Espoossa Puistokartanon asukkaiden kanssa. Innokkaita osallistujia on ollut paljon ja olemme tehneet asukkaiden kunnon mukaisia eripituisia ja -vauhtisia lenkkejä lähiluonnossa. Tuokiot ovat tuoneet tosi paljon iloa molempiin suuntiin. Mikä etuoikeus kuulla yli 90-vuotiaiden kertomuksia ja pohtia yhdessä maailmantilaa kävelyn ohessa.

Iäkkäiden osallisuus on turvattava kunnissa ja hyvinvointialueille. Iäkkäät kuuluvat keskelle kylää lähelle palveluita ja liikuntapaikkoja. Monipuolinen asuntotuotanto parantaa myös jokaisen ikäihmisten mahdollisuutta ikäystävälliseen ja turvalliseen asuinympäristöön. Ei ole meitä ja niitä – on vain meitä.